lauantai 29. maaliskuuta 2014

Erityisen ihana esikoinen

Aikaisemmin olen maininnut miten esikoisen 5v neuvolassa oltiin huolestuneita muutamista jutuista ja saatiin lähetteitä jatkotutkimuksiin. Sen jälkeen ollaan käyty kaikenmoisilla asiantuntijoilla. On ollut puheterapiaa, toimintaterapiaa, neuropsykologia ja vaikka mitä mukavaa. Välillä on tuntunut raskaalta kun tuntuu että aina pitäisi olla menossa jonnekkin ja aina on tapaamisia siellä ja täällä jonkunlaisen terapeutin tai psykologin kanssa mutta eikai sitä äitinä ole vaihtoehtoja, pakko sitä on jaksaa :)
Tällä hetkellä diagnoosina on F92.9 impulsiivinen käytös, tarkkaavuuden säätelyongelma ja puutteelliset vuorovaikutustaidot sekä F83 monimuotoinen kehityshäiriö. Lisäksi on aistiyliherkkyyttä ja lievää TIC-tyyppistä oireilua.

Vaikeuksia on käsien motoriikassa, käsien yhteistoiminta ei suju ja on vaikea hahmottaa miten vaikka kynää pidetään kädessä. Petu on impulsiivinen ja saattaa käyttäytyä arvaamattomasti. Siirtymätilanteet ovat haastavia, pitää olla tiedossa koska mennään, minne mennään ja mitä tehdään. Muuten tulee ahdistus ja paniikki. Aistiyliherkkyys näkyy pelkona koviin / yllättäviin ääniin, myöskin kaikkea pitää koskea, haistella ja maistella. Että jos joku näkee meidän petun nuolemassa puiston penkkiä niin älkää ihmetelkö :P
Vaatteiden kanssa poika on myös tosi tarkka. Ei saa olla painavia saumoja, ruttuja tai myttyjä.

Nämä kaikki tuovat omat haasteensa arkeen. Itse olen näihin kaikkiin jo aika hyvin tottunut, olenhan elänyt lapseni kanssa jo reilut 6v. Osaan jo ennakoida tilanteita ja tiedän miten lapseni niissä käyttäytyy, ainakin useimmiten. Tosin kyllä sitä välillä kun tuo jonkun hepulikohtauksen bussissa / kaupassa / missä vaan julkisella paikalla vetäisee niin tulee mietittyä että mitäköhän ohikulkijatkin ajattelee.

Ensi syksynä poika täyttää seitsemän ja koulu alkaa. Erityisluokalle on haettu ja nyt vaan odotellaan tietoa että mihin päästään ja päästäänkö ollenkaan. Se on selvää että normiluokalla hän ei pärjää, 20 oppilaan luokassa on liikaa häiriötekijöitä eikä opiskelu sujuisi.

Kaikista näistä huolimatta minulla on herkkä ja rakastava poika, jolla on ehkä vähän höpsöt jutut ja tekee hassuja tempauksia. Mutta oikeanlaisella ohjauksella varmasti pystyy tulevaisuudessa mihin vain <3













Meiltä löytyy ympäri kotia erilaisia kuvia helpottamaan pojan arkea. Niistä voi tarkistaa vaikka sen missä järjestyksessä vaatteet puetaan tai mitä minäkin viikonpäivänä tapahtuu.

Petu on myös ihastunut Super Marioon, jos vain saisi niin katselisi vaikka koko päivän pätkiä youtubesta :)

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Synnytyskertomus

Aikaisemmin taisin lupailla jonkinlaista synnytyskertomusta. Tässä nyt olisi. Muistikuvat on melko heikot itse syntymän hetkellä joten tämän selkeämpää tekstiä en taida saada aikaiseksi.

Sunnuntai 29.9. Herään yöllä kipeisiin supistuksiin, niitä tulee n. 5-10 min välein. Päätän lähteä näytille ja oon kättärillä n. 10 aikaan aamulla. Kättärillä laitetaan käyrille, supistuksia tulee epäsäännöllisesti edelleen 5-10 min välein. Kätilö katsoo kohdunsuun tilanteen, paikat vähän vajaat 2cm auki ja kohdunkaulaa vielä n. 1,5cm jäljellä. Käsketään kävelylle ja tarkistetaan sitten että lähteekö etenemään. Kävellessä alkaa supistukset kovenee ja jalat meinaa lähteä alta, soitan miehelle että lähtee tulemaan. Menen takaisin sairaalalle ja taas käyrille. Jonkun aikaa käyrillä ja pääsen suihkuun joka hieman helpottaa pahimpia kipuja. Mies saapuu paikalle ja siinä ihmetellään ja odotellaan että jotain alkais tapahtumaan. Tsekataan taas kohdunsuun tilannetta ja ainoa muutos että kohdunsuu juuri ja juuri sen 2cm auki, supistuksetkin alkaa harvenemaan ja teho hiipumaan. Kätilö antaa jotain lääkettä (en muista nimeä) tarkoituksena lieventää kipuja, ja lähettää kotiin.

Maanantai  30.9 - Keskiviikko 2.10, jatkuvaa supistelua päivät ja yöt, alkaa jo hermot menemään.

Keskiviikon ja torstain välinen yö, supistelee pitkin yötä mutta välit melko pitkiä ja torkun niiden välillä tai ravaan vessassa. Jossain 3:n aikaan en saa enää unta, pyörin sängyssä ja kellottelen supistuksia, niitä tulee n. 5-8min välein. Makuuasento alkaa olemaan epämukava, klo on n. 4 kun nousen ylös. Katselen olkkarissa telkkaria ja mietin että mitähän sitä tekisi, lähtisikö käymään sairaalassa vai odottelisiko vielä. Soittelen kättärille ja siellä suositellaan katselemaan kotona miten supistukset etenee mutta varoitellaan että sulku on tulossa joten mahdollisesti kannattaa varautua että joutuu Jorviin lähtemään. 5:n aikaan lapset herää ihmettelemään kun pörrään olkkarissa, molemmat kömpii sohvalle mun viereen katselemaan piirrettyjä ja sammuvat siihen. 6:n aikaan alkaa olemaan olo jo aika kipeä ja käyn tönimässä miestä hereille ja kerron että lähden käymään sairaalassa, soitan myös kättärille jossa kuulemma on säästetty mulle yksi paikka ennen sulkua :D Laitan itseni valmiiksi ja soitan taksin. 6.30 odottelen taksia pihalla, 6.50 alkaa jo varpaat paleltumaan eikä taksia näy missään. Soitan uudestaan ja taksi mennyt väärään osoitteeseen, lupaavat lähettää uuden mahdollisimman nopeasti. 7 aikaan taksi tulee ja kerron minne mennään. Kuski vilkaisee mua ja kysyy varovasti että onko kuinka kiire, kun sanon että ei vielä hengenhätää niin ukko rauhoittuu ja alkaa höpöttelemään kaikenlaista omista lapsistaan, kertoo myös kuinka olisi toivonut omalle lapselleen syntymäpäiväksi 06.06.06 mutta ei onnistunut :D Ja kertoo kuinka amerikassa oli järjestetty äideille kriisiapua joilla oli tuo LA koska pelkäsivät että synnyttävät uuden antikristuksen, nauran niin että meinaa tulla pissa housuun :'D

Taksi jumittaa hetken aamuruuhkassa ja pelkään että vauva syntyy autoon. Joskus 7.30 aikoihin ollaan sitten kättärillä ja pääsen taas käyrille kökkkimään. Kerrataan tietoja ja jutellaan mukavia kätilöharjoittelijan kanssa. Tsekataan kohdunsuun tilanne ja todetaan että ei mitään muutoksia sunnuntaiseen. Saan kuitenkin jäädä vielä käyrille ja odotellaan että mihin suuntaan supistukset kääntyy, niitä kuitenkin piirtyy tiuhaan tahtiin. Saan myös kuumavesipullon kaveriksi ja jossain vaiheessa kävin kuumassa suihkussakin lillumassa n. 30min.

Klo 12 katsotaan taas kohdunsuun tilannetta, vajaa 3cm auki ja kanavaa edelleen 1cm. Alkaa ketuttaa kun ei etene ja kätilö lähtee juttelemaan lääkärille. Kätilö tulee takaisin ja alkaa suunnittelemaan mun kotiinlähtöä, kalvoja eivät halua puhkoa koska viikot ei ole vielä täydet ja eivät halua puuttua synnytyksen kulkuun jos ei ole ihan pakko. Vaihtoehtoina 2 eri lääkettä jotka vie kipuja ja saan päättää kumman haluan. Kello on 12.25 ja tulee kova supistus ja mulla jää lause kesken, supistuksen loputtua mahassa tuntuu iso pulpahdus ja vedet alkaa lorisemaan lattialle, totean vaan että oho, nyt meni vedet. Kätilö ja harjoittelija repeevät molemmat nauramaan ja kiikuttavat vatia mun alle :D Vaatteiden vaihto ja pääsen takaisin käyrille. Supistukset iskee samantien tuplavoimalla ja olo alkaa olemaan tosi kipeä. Saan ilokaasun kaveriksi.

Istun keinutuolissa ilokaasun kanssa, kun keinutuoli alkaa tuntumaan epämukavalta siirryn jumppapallon päälle. Alkaa rohkeus loppumaan ja pyydän epiduraalia vaikka alkuun olinkin sitä mieltä että ei puudutuksia. Aletaan valmistelemaan ja katsotaan että kohdunsuu on 4cm auki, kello on 13.45. 14.10 oli epiduraali laitettu ja soitan miehelle ja kerron mitä kaikkea siihen mennessä on tapahtunut, iskee kova supistus ja lopetan puhelun. Kätilölle totean ettei puudutus toimi, ei tunnu missään ja kivut edelleen tosi kovia. Kysytään että ponnistuttaako, ei ponnistuta. Tulee kaksi kovaa supistusta ja meinaan hajottaa ilokaasumaskin kun puristan sitä niin kovaa. Taas kova supistus ja nyt ponnistuttaa eikä vaan ponnistuta vaan pää on jo ulkona. Kätilöihin iskee kiire, niitä oli paikalla sillä hetkellä 4, kaksi kätilöä ja kaksi harjoittelijaa vuoro oli juuri vaihtumassa. Huudan niin kovaa kun ääntä vaan lähtee, en ollut yhtään ehtinyt varautumaan että vauva jo lähtisi syntymään enkä edes tajunnut mitä tapahtuu, luulin että kohdunsuu on auki tyyliin vasta 5-6cm ja pelästyin että jotain on vialla kun sattuu niin paljon. Tulee toinen supistus ja kipu vaan kovenee mutta samalla katoaa kokonaan. Olen ihan pihalla ja kyselen monta kertaa että mitä tapahtuu ja katselen vauhkona kätilöitä kun kukaan ei oikein saa sanaa suustaan, samalla kuulen vauvan rääkäisyn. Yksi kätilöistä naurahtaa että ei ole mitään hätää, sulla on kaunis pieni vauva. Vauva nostetaan mahan päälle ja olen vieläkin ihan pihalla enkä ymmärrä mistään mitään. Pikkuhiljaa alkaa valkenemaan että siinä se nyt oli.

Eli meidän tyttö syntyi 3.10.13 klo 14.30, 50cm ja 3325g, 2h vesien menosta aukesi 3cm-10cm ja tyttö lensi pihalle :P

Vieläkin olen aika järkyttynyt siitä miten nopeasti kaikki eteni loppupeleissä. Ja jos joskus vielä synnytyspuuhiin alan niin kaikki puudutukset kiitos heti kun ovesta astun sisään. Enää en lähde edes kokeilumielessä pelleilemään ilman niitä.

 


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Lokakuisten miitti

Vähän viiveellä tulee blogia päiviteltyä :P Viime tiistaina (18.3) käytiin Vilman kanssa tapaamassa ystäviä Pasilassa. Ystäviä taisi olla reilut 30 paikalla. Lokakuussa 2013 syntyneiden fb ryhmä kokoontui Rauhanasemalla. Ryhmä on ollut korvaamaton tuki raskausaikana ja nyt vauvan kanssa, siellä on käyty läpi kaikki surut, murheet, huolet ja ilot. Ei olisi koskaan voinut kuvitella että ryhmästä tuntemattomia voisi tulla niin tärkeitä. Ihanaa kun pääsee seuraamaan näiden pienten kasvua :)

Metroonkin päästiin ;)








Kuvat: Hanna Kortelainen


lauantai 15. maaliskuuta 2014

Takatalvi

Keväisten ilmojen ja kesäfiilistelyjen jälkeen oli pieni shokki aamulla avata verhot ja huomata että talvi oli tullut takaisin. Olihan sitä säätiedotuksissa varoiteltu että viikonloppuna tulee lunta mutta en halunnut uskoa että oikeasti tulisi. Lapset olivat onnessaan, ja jo seitsemän aikaan aamulla lähdössä pulkkamäkeen ja lumiukkoja tekemään :) Mutta kyllä mä toivon että se keväinen ilma palaisi pian takaisin.










tiistai 11. maaliskuuta 2014

Sylipula

Tarkoituksena oli tänään siivoilla ja pestä pyykkiä mutta minullapas on täällä pieni sylimarakatti jota kiukuttaa kaikki ja ainoa hyvä paikka tietenkin äidin sylissä :P Ehtii sitä siivoilemaan myöhemminkin.




maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kesä

 
Aurinko lämmitti tänään niin ihanasti että piti vähän fiilistellä kesää kuvien muodossa :) Tässä muutamia meidän viime kesästä..
 
 
 
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Iltaulkoilua

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
 
Koko viikonloppu ollut aikamoista hässäkkää, lauantaina lapsilla oli kaverin synttärijuhlat ja sunnuntaina kävin pienimmän kanssa ihastelemassa vaatteita Me&I kutsuilla. Siihen väliin kaikki muut askareet niin ulkoilut jäänyt aika vähälle. Harmi, koska aurinkokin vilahdellut välillä. Sunnuntai iltana käytiin sitten puistossa leikkimässä, kova tuuli tosin meinasi viedä mukanaan :)