lauantai 29. maaliskuuta 2014

Erityisen ihana esikoinen

Aikaisemmin olen maininnut miten esikoisen 5v neuvolassa oltiin huolestuneita muutamista jutuista ja saatiin lähetteitä jatkotutkimuksiin. Sen jälkeen ollaan käyty kaikenmoisilla asiantuntijoilla. On ollut puheterapiaa, toimintaterapiaa, neuropsykologia ja vaikka mitä mukavaa. Välillä on tuntunut raskaalta kun tuntuu että aina pitäisi olla menossa jonnekkin ja aina on tapaamisia siellä ja täällä jonkunlaisen terapeutin tai psykologin kanssa mutta eikai sitä äitinä ole vaihtoehtoja, pakko sitä on jaksaa :)
Tällä hetkellä diagnoosina on F92.9 impulsiivinen käytös, tarkkaavuuden säätelyongelma ja puutteelliset vuorovaikutustaidot sekä F83 monimuotoinen kehityshäiriö. Lisäksi on aistiyliherkkyyttä ja lievää TIC-tyyppistä oireilua.

Vaikeuksia on käsien motoriikassa, käsien yhteistoiminta ei suju ja on vaikea hahmottaa miten vaikka kynää pidetään kädessä. Petu on impulsiivinen ja saattaa käyttäytyä arvaamattomasti. Siirtymätilanteet ovat haastavia, pitää olla tiedossa koska mennään, minne mennään ja mitä tehdään. Muuten tulee ahdistus ja paniikki. Aistiyliherkkyys näkyy pelkona koviin / yllättäviin ääniin, myöskin kaikkea pitää koskea, haistella ja maistella. Että jos joku näkee meidän petun nuolemassa puiston penkkiä niin älkää ihmetelkö :P
Vaatteiden kanssa poika on myös tosi tarkka. Ei saa olla painavia saumoja, ruttuja tai myttyjä.

Nämä kaikki tuovat omat haasteensa arkeen. Itse olen näihin kaikkiin jo aika hyvin tottunut, olenhan elänyt lapseni kanssa jo reilut 6v. Osaan jo ennakoida tilanteita ja tiedän miten lapseni niissä käyttäytyy, ainakin useimmiten. Tosin kyllä sitä välillä kun tuo jonkun hepulikohtauksen bussissa / kaupassa / missä vaan julkisella paikalla vetäisee niin tulee mietittyä että mitäköhän ohikulkijatkin ajattelee.

Ensi syksynä poika täyttää seitsemän ja koulu alkaa. Erityisluokalle on haettu ja nyt vaan odotellaan tietoa että mihin päästään ja päästäänkö ollenkaan. Se on selvää että normiluokalla hän ei pärjää, 20 oppilaan luokassa on liikaa häiriötekijöitä eikä opiskelu sujuisi.

Kaikista näistä huolimatta minulla on herkkä ja rakastava poika, jolla on ehkä vähän höpsöt jutut ja tekee hassuja tempauksia. Mutta oikeanlaisella ohjauksella varmasti pystyy tulevaisuudessa mihin vain <3













Meiltä löytyy ympäri kotia erilaisia kuvia helpottamaan pojan arkea. Niistä voi tarkistaa vaikka sen missä järjestyksessä vaatteet puetaan tai mitä minäkin viikonpäivänä tapahtuu.

Petu on myös ihastunut Super Marioon, jos vain saisi niin katselisi vaikka koko päivän pätkiä youtubesta :)

2 kommenttia:

  1. Liityin lukijaksi.Hyvä idea toi kuva kolmesta ilmeesti missä voi liikutella tuota pallukkaa..täytyy ottaa käyttöön tytöllekin.

    VastaaPoista
  2. Juu, poika tykkää siitä kovasti :) Käy sen luona aina miettimässä että miltä hänestä tuntuu ja millainen mieli on ollut päivän aikana. Samalla siinä on hyvä tilaisuus keskustella hänen kanssaan ja kerrata päivän tapahtumia ja jutella vaikka että miksi se mieli on ollut surullinen / iloinen.

    VastaaPoista