maanantai 29. lokakuuta 2012

Illalla

Pikkuneidin iltasatuhetki:


Ollaan luettu jo useampana iltana iltasaduksi Tarinoita Muumilaaksosta - kirjaa. Yleensä nää hetket vaan menee niin että äiti lukee ja tyttärellä on ihan omat kuvionsa..



...tänään mm. peiteltiin pehmoleluja ja juteltiin niille päivän kuulumisia.



Ei tainnut ihan hirveästi sadusta mennä kuulijan korviin.


Ei se mitään. Itse nautin kovasti iltasatuhetkistä. Muumit on niin mukavia kavereita. Usein ongelmana onkin etten malttaisi lopettaa lukemista vaikka kuuntelija olisikin jo sammunut :D

Isoveikan iltasatuhetki jäi tänään välistä. Kävi taas niinkuin monena muunakin iltana. Ensin väitetään kiven kovaa ettei minua yhtään väsytä ja parin minuutin päästä sängystä kuuluukin jo tasaista tuhinaa <3




"Se oli ensimmäinen lumisade uuden vuoden jälkeen, ja Muumipeikko oli hyvin hämmästynyt.
Hiutale toisensa jälkeen laskeutui hänen lämpöiselle kuonolleen ja suli.
Hän tavoitti niitä käpäläänsä ihaillakseen niitä hetken, hän katsoi ylöspäin ja näki niiden leijuvan kasvojaan kohti. Niitä tuli yhä enemmän ja enemmän, pehmeinä ja kevyinä kuin untuvat.
Näinkö se käykin, mietti Muumipeikko. Ja minä kun luulin, että lumi kasvaa alhaaltapäin!"





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti